<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ylen lokakuiseen Nato-mielipidetiedusteluun sisältyi kaksinkertainen harha. Ensimmäinen oli itse kysymyksessä, joka oli johdatteleva. Nimeämättömät "perustellut syyt", joihin kysymyksessä viitattiin, saivat kansalaiset vastaamaan toisin kuin siinä tapauksessa, ettei mahdollisia  uusia syitä olisi tarvinnut kuvitella mielessään.

 

Toinen harhautus sisältyi median tapaan selostaa mielipidetiedustelun tulosta. Monista uutisotsikoista ja arvioinneista jätettiin pois kysymyksen avainsanat "perustelluista syistä", kun kommentaattorit kertoivat, että 49 prosenttia suomalaisista olisi suopeita Nato-jäsenyydelle, jos valtion johto päättää sitä hakea.

 

Tiedustelusta voidaan päätellä kuitenkin sen verran, ettei monien kansalaisten kielteinen kanta Nato-jäsenyyteen ole ehdoton. Mielipidettä voi muuttaa, jos siihen on perusteltu syy, vaikkapa tieto, että Nato haluaa rahoittaa suuren osan Suomen puolustusmenoista. Toistaiseksi riittävän perusteltua syytä ei ole esitetty.

 

Tuntuukin siltä, että Nato-intoilijoita vaivaa jonkinasteinen kansallinen alemmuuskompleksi, jonka parantaminen vaatii jäsenyyttä mahtiliitossa. Niinpä kansainvälisenä rauhanneuvottelijana ansioituneen presidentti Martti Ahtisaaren toistuva vaatimus Suomen liittymisestä Natoon, jotta häntä edeltäneen ajan suomettumishäpeästä siten päästäisiin eroon, ei ole perusteltu syy, vaan erityisen alentavaa puhetta 30-lukulaisen mielestä.

 

Suomettumisen liittämisestä Nato-keskusteluun olisi päästävä myöntämällä, että Suomen sodanjälkeisten vuosikymmenten politiikka oli menestyksellistä. Se turvasi maamme vapauden päättää itsenäisesti suhteistamme ulkomaihin. Toisin on Neuvostoliiton entisten jäsenvaltioiden ja satelliittimaiden laita. Niille syyksi Natoon liittymiseen riittää pyrkimys romahtaneen itsetunnon kohottamiseen.