Kysymys Natosta

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Puolustusministeriön ylijohtaja Pauli Järvenpää kannattaa voimakkaasti Suomen Nato-jäsenyyttä (HS 1.10.2007). Hänen mukaansa ”jäsenyys nostaisi kynnystä uhata Suomea sotilaallisesti ja takaisi maamme turvallisuuden tarvittaessa”.

 

Ylijohtajan näkemys ei kansalaisen mielestä ole itsestään selvä. On ajateltavissa, että jäsenyys päinvastoin laskisi Suomen sotilaallisen uhkaamisen kynnystä. Täällä olevat Naton tukikohdat olisivat vähintäänkin uhkaamisen peruste.

 

Aasiassa on valtioita, jopa roistovaltioiksi sanottuja, joiden käytettävissä on mannertenvälisiä ohjuksia, mahdollisesti jopa ydinkärjillä varustettuja. Joidenkin tuollaisten maiden ja natomaiden välille saattaa syntyä aseellinen konflikti tulevien vuosikymmenten aikana. Siihen tilanteeseen liittyy kysymys: kummassa tapauksessa Suomi todennäköisemmin joutuu ohjushyökkäyksen kohteeksi, olemalla Naton jäsen tai pysymällä sen ulkopuolella?

 

Maailmalla on jatkuvasti käynnissä valtioiden välisiä ja niiden sisäisiä konflikteja, jotka kaipaavat ulkopuolista rauhoittajaa, kuten Natoa tai sen kanssa yhteistoiminnassa olevien maiden joukkoja. Osallistuakseen näihin tavanomaisin asein käytäviin turvatehtäviin Suomi ei tarvitse natojäsenyyttä. Kun jäsenyydestä puhutaan, kysymys on raskain asein käytävästä sodasta.

 

Suhteellisen pieniin kansainvälisiin sotilaallisiin operaatioihin, jotka kaipaavat Suomen vähäisiä resursseja, maallamme on jopa moraalinen velvollisuus osallistua. Mutta jos mannertenvälinen sota uhkaa  Eurooppaa, Suomen kysymys kuuluu: miten säästyä ohjusiskuilta? Auttaisiko vai haittaisiko Naton jäsenyys siinä suhteessa?